Soldano SP-77 -etuasteklooni

Komeron syövereistä löytyy kaikenlaista. Muistelisin ostaneeni tällaisen, jonkun itse rakentaman etuasteen käytettynä parilla sadalla eurolla. Olen tällä joskus bändin kanssakin soittanut ja soundi oli erittäin kohdillaan. Soldanolle tyypille smoothi high gain -karvaisuus oli läsnä. Toimi varsinkin VHT 2/90/2:n kanssa tykisti. Tarkoitukseni oli testata toiminta pitkään käyttämättömänä kaapissa olemisen jälkeen.

Ulkonäkö on aika karu...

Sisukset on myös kyhätty itse syövytetylle piirilevylle.

Vahvistinten Merihaka.

Tuikkasin satsin putkia paikoilleen testiä varten.

Päätevahvistimena toimii mainio Seymour Duncanin Power Stage, 170 wattinen EQ:lla varustettu kompakti ison efektipedaalin kokoinen masiina.

Soundista tykkäsin heti ekoista hiljaisen volan raapaisusta asti. Mielestäni ihqun läski ja karvaisen ronski särö, joka inspiroi heti viideolla kuultavan riffin. (Kaappi on Framuksen 2x12 ja kaiuttimina WGS Reaper HP:t; kitara Guild S-100 '96 Oil City Pickupsin The HEL -mikillä) Havaitsin kitaravolan ollessa nollilla järkyttävän kohinan ja häiriöiden määrän, joka voisi viitata joidenkin komponenttien vanhenemiseen tai jotain... myöskään kanavanvalintakytkin ei toimi; jalkakytkimen kauttaa muistaakseni toimi. Input on laitettu jostain syystä takapaneeliin.

Eli. Nyt sitten alkaa vikojen paikantaminen ja laitteen soittokuntoon vokottelu. Tulipa myös idea ahtaa vahvistin pienempään koteloon, jolloin tämän voisi roudata käsimatkatavaroiden seassa ulkomaan keikoille yhdessä Duncanin päätteen kanssa. Annas kattoo! Palataan siis asijaan tuonnempana...

Heh, suurimmat häiriöt poistuivatkin potikoiden puhdistuksen myötä.

Pedaalien määräaikaishuoltoa pt. 2

Seuraava erä speduja syyniin.

Tämä on aivan mahtava purkki! Iommi-soundia pienin lisämaustein: Jaska's Music Garage Texas Rangers - Dallas Arbiter Range Master modattu treble booster -klooni. Potikka vaati puhdistusta jäykkyyden takia.

Sisälmykset.

Ylävasemmalla etupaneelin 3-asentoisen kytkimen eri kondensaattorit. Kytkimellä voi valita mitä taajuuksia boostataan.

Itse piirilevy ei ole koolla ja komponenttien määrällä pilattu.

Tekijätiedot.

Tämä "MasterOD" on one of a kind -klooni DOD:n American Metallista. Kuitenkin kaukana overdrivestä: enemmänkin Boss HM-2 -tyyppiseen distortioniin vertautuva törkyistäjä. Julmettu ja likainen. Tummunutta läskiä oksasilppuriin. Elektristä spiritus fortista pontikkapannussa. Sludgea, doomia ja death metallia kutsuu tämä.

Piirilevy komponentteineen on irrotettu suoraan DOD:sta ja modattu true bypassiksi sekä lisätty high, middle ja bass -säädöt. Virtalähteen liitin on myös muutettu Boss-tyyppiseksi. Joitain komponentteja on myös vaihdettu parempi laatuisiin. Soundi on esikuvaansa erottelevampi ja monipuolisempi.

Pedaalin on kyhännyt virolainen heebo. Vasta nyt avatessani tajusin omistuskirjoituksen ja allekirjoituksen.

Boss SD-1 Uraltonen klippaus-modilla: symmetrinen/asymmetrinen (TS808/SD-1), joista jälkimmäinen antaa isomman ulostulon. Pedaaliin on ymmärtääkseni myös vaihdettu useita komponentteja paremman laatuisiksi, jolloin esim. tonen säätövara ja pedaalin erottelevuus ja alapään toisto paranevat. Pedaalia pitkästä aika testatessani huomasin, että ulostulo oli lähinnä ohutta pihinää, eli ikään kuin tehot olisivat hävinneet... avaukseen siis!

Klippausmoodin valintakytkin.

Piirilevystä jo näkee minkälaisia muutoksia on tehty...

Sisältä löytyi mm. keltainen ledi.

Melko nopeasti löytyi myös vian syy: moodikytkimeltä tulevan purppuran piuhan juotoskökkö oli kontaktissa kondensaattorin toiseen jalkaan. Varovasti pihdeillä taivuttamalla ongelma korjaantui ja pedaali toimi normaalisti.