Vuoden 1973 Guild S-100 myyntikuntoon laitto. Operaatioon kuuluu luusatulan teko ja nauhojen kiillotus.
Kyseessä on osittain osista kasattu yksilö. Olen kerännyt elektroniikan, mikrofonit (WCR Godwood - käsinkäämityt huippumikit), tallan ja virityskoneiston (Grover) "varaosalaatikkoni" pohjukoista. Kaikki hyvälaatuista kamaa.
Vanha satula on vähän ryötäen kiireessä tehty TUSQ-aihiosta, joten vaihtoon, vaikka toimi ihan hyvin.
Luuaihion työstö alkakoon. Aluksi 80-vahvuisella hiomapaperilla oikeaan paksuuteen...
...ja pohjan viistotus lapakulmaa mukaillen.
Asemointia.
Näyttäisi natsaavan. Kuvasta näkee, että edellinen nauhojen asentaja ei ole ollut mikään varsinainen guru viimeistelyn suhteen, mutta toimivat moitteetta ilman särinöitä, joten kosmeettista on vain se.
Äärimmäisen vaativat leveysmerkkaukset suoritettu lyijykynällä.
Sahataan ylimääräiset pois.
Aloitetaan muotoilu. Pyöristetään lavan puoli viistoksi.
Toinen äärimmäisiä hermoja vaativa toimenpide on piirtää suuntaa-antava korkeusviiva satula-aihioon. Onneksi kaikki meni hyvin.
Kielten paikat merkitty n. 2,5-3 mm laidoista ja jaotus sen mukaan.
Ensimmäiset urat viilattu ja tsekataan miltä jaotus näyttää käytännössä.
Aloitan urien viilauksen melkein aina paksuimmista kielistä. Tuntuu turvallisemmalta...
Tarkistan uran syvyyden aika-ajoin painamalla kielen toisen nauhan huippua vasten. Ensimmäisen nauhan ja kielen alapään väliin pitäisi jäädä semmoinen paperin mentävä rako.
Kaikki urat viilattu oikeaan syvyyteen ja testattu, että kielet eivät särise tai jumitu uriin viritettäessä.
Tässä kohtaa olen jo aloittanut myös kiillotushionnan, kuten pienestä kiillon tapaisesta haukansilmäinen bloginlukija huomannee.
Kiillotushionnan teen ihan vesihiomapapereilla 600-1000-1500-2000 vahvuuksilla hioen ja lopuksi kiillotusnahkalla viimeistellen.
Jätin hiontakuvat ihan suosiolla pois jottei minun epäiltäisi sentään psykoosissa olevan...
Satula valmiina syysauringon kuulaudessa. Liimaus parilla tipalla Loctiten pikaliimaa, irtoaa näin tarvittaessa helposti napauttamalla.
Myös nauhat on kiillotettu Stewart-MacDonaldsin Extra Fine Fret Eraserilla: http://www.stewmac.com/shop/Fretting_supplies/Polishing_and_abrasives/Fret_Erasers.html
Näyttää "viralliselta" mielestäin, sano.
Pölyt pyyhkimättä...
Kitara sai uuden kodin Espoosta. Onnea uudelle omistajalle! Tämä on hyvä kitara.
