Tuesday, January 15, 2013

Guild S-100 Polara 1973 - otelaudan hionta ja nauhojen vaihto (stainless steel)





Guild S-100 Polara "Acorn" vuosimallia 1973 (kuvassa oikealla). Otelaudassa oli ensimmäisen ja kuudennen nauhan välissä kumpu, joka aiheutti kielten särinää ja jota ei saanut säädettyä kaularaudalla suoraksi, joten ainoaksi ratkaisuksi jäi otelaudan hiominen suoraksi.




Nauhat vedetään varovasti irti tasapäisillä hohtimilla.


Nyhts nyhts...


Tukeva ja suora vaahteraklossi hiontaa varten. Aloitin hionnan karkeudella 80 hiomapaperilla ja sen jälkeen 240:llä, koska madallettava kumpu oli noin millin muuta otelautaa korkeampi.



Ensimmäiset hionnat ja jäljen tarkistus.



Hionta alkaa purra 40 vuotta vanhaan ruusupuuhun ja celluloid-upotuksiin.



Pitkällä viivoittimella tarkistetaan otelaudan suoruus. Toki läpinäkymätön viivoitin olisi parempi rakojen havaitsemiseksi, mutta käy se hyvässä valossa tuommoisellakin.



Siirrytään vesihiomapaperiin alkaen vahvuudesta 600.


Nyt mennään jo 2000:lla eli mirror finella, kohta kiiltelee!


Suora on!


Ja kiiltääkin vielä!


Tarkastaja Mähönen liitosta, kaikki kunnossa!


Käytännössä kuin uusi otelauta.


Kielet kiinni ja tarkistetaan, että kaula on suora.


Nauhauria on sekä syvennettävä, että levennettävä jotta uudet nauhat mahtuvat paikoilleen ilman väkivaltaa.


Urien syvennys hoituu käden käänteessä pensselistä ja rautasahan terästä tuunatulla sahalla. Konstit on monet...


Otenauhavyyhti katsoo telkkaria, mutta nyt loppui löhöily.


Sahataan nauha oikeaan mittaan. Kyseessä on siis stainless steel -nauha, joka on erittäin kovaa verrattuna normaaliin nauhamateriaaliin. Pihdeillä nauhan katkaisu on varsin tuskallista ja tuhoisaa pihdeille, mutta rautasaha puree ja kestää hyvin.


Napsaistaan nauhan kannasta pienet palat pois päistä, koska otelaudassa on reunalista. Työkalu on nimeltään "fret tang nippers" - aika gay...


Näin ikkään. Nauhan kaarevuus täsmätään vastaamaan otelaudan radiusta pienellä vasaralla naputtelemalla.


Ensimmäisen nauhan mallailua...


Homma etenee!


Melkein kaikki mallattu ja kotvanen psyykkaavaa tuijottelua jumalperspektiivistä: "Kyllä sä pystyt siihen!".


Siinä ovat kaikki muotoiltuina.


Nauhat asemoitu. Laitoin vielä hitusen kestävää ja laadukasta puuliimaa nauhojen kantoihin varmuuden vuoksi.


Seuraavaksi nauhojen päät hiotaan oikeaan kulmaan vaahteraklossiin kiinnitetyllä yksisuuntaisella metalliviilalla.


Täl viisii...


Homma kuulostaa aasin hirnumiselta.



Päät tasattu.


Suora on! Taustalla varastomies Putkonen menossa lounastauolle.


Ylitarkastaja Vikstén antaa vakavan huomautuksen löysästä virityskoneiston ruuvista.


Seuraavaksi tasataan nauhojen huiput viilalla.


Pyöristetään ja muotoillaan koveralla teollisuustimanttiviilalla. Timanttiviila on ehdoton stainless steel -nauhojen kanssa.


Pyöristetään ja muotoillaan nauhojen päät.


Otelauta on nyt suojattu teippaamalla.


Hiotaan hienoilla vesihiomapapereilla nauhojen huiput ja sivut timanttiviilaa klossina käyttäen.


Välilä hiotaan myös vastakkaiseen suuntaan ihan käsin.


Käytin hiomapaperia vahvuuksin 400, 600, 800, 1200, 1500, 2000 ja 2500.


Hienoimillaan paperi oli vahvuudeltaan 2500.


Alkaa jo kiiltää! Lopuksi vielä kiillotus Dunlopin otelautahoitopaketissa tulleella nahkamaisella hiomapaperilla, sekä otelaudan puhdistus ja öljyäminen.


Syvensin myös tallan pidikeholkkien reikiä, jotta saisin tallan mahdollisimman alas. Holkit irti.


Syvennetään reikiä tasoporakoneella noin 1,5 mm.


Tuosta noin.


Nakutellaan holkit kiinni. Viilasin myös "rampit" reikien sivuille, jotta holkit saa jatkossa tarvittaessa helposti irti.


Reunalista oli hieman pullistunut nauhotuksen yhteydessä. Liimasin irvistyksen kiinni ja tasoitin siklillä...


...ja hiomapaperilla.


Lyhensin myös toista tallaruuvia, ettei se painaisi käden syrjää soitettaessa.


Talla paikallaan. Kielet saa niin matalalle, että tällä herttaisella tammenterhokitaralla voi veivata vaikka rässiä!


Testataan varovasti myös kaularaudan toimivuutta ja hyvinhän se toimi.


Konehuoneen kansi.


Konehuone, eli elektroniikkaosasto. Puhdistin potikat ja kytkimen kosketuspinnat. Kuparieristys (faradin häkki) on luullakseni alkuperäinen ja ihan ok kunnossa.


Satulan viilaus satulaviiloilla.


Kitara soittokunnossa. Tuli hemmetin hyvä!